Petteri Ora ja Saara Sopanen, Kiipulan ammattiopisto

Suomessa on seitsemän ammatillista erityisoppilaitosta, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä AMEO-verkostona. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana oppilaitokset ovat erikseen tai yhdessä toteuttaneet lukuisia kansainvälisiä kehittämishankkeita. Suomalainen ammatillinen erityisopetus on systemaattisuudessaan melko uniikki juttu, joka kiinnostaa monien maiden koulutusihmisiä.

Pohdittaessa erityisopetuksen vientipotentiaalia kannattaa katsoa, mitä toteutetut kehitysprojektit ovat pitäneet sisällään. Ne voi nähdä eräänlaisina markkinatunnusteluina, yhteiskunnan varoin on ikään kuin jaettu ilmaisia näytteitä osaamisestamme. Ehkä olisi aika paketoida ja hinnoitella näytteet maksullisiksi palveluiksi, ainakin osin.

Iso juttu on asenteen vieminen. Se, että down-nuori saa paikan hoiva-avustajana tai hampurilaismyyjänä ei Suomessa ole mitenkään poikkeuksellista. Monessa Euroopankin maassa moinen on kuitenkin ennen kuulumatonta. Käsitykset koulutettavuudesta, erilaisten ihmisten oppimisen mahdollisuuksista, poikkeavat. Asennetta ei voi sellaisenaan viedä, mutta asenteita muuttavia käytännön toteutuksia kyllä.

Suuri osa AMEO-oppilaitosten projekteista on keskittynyt erityistä tukea tarvitsevien koulutuksen ja ohjauksen menetelmien kehittämiseen. On haettu ex-vangeille työllistymispolkuja, raivattu liikuntavammaisten opiskelun ja työllistymisen esteitä ja todistettu, että eriasteiset kehitysvammaiset ovat sopivasti tuettuina varsin hyviä työntekijöitä. Autismin kirjon problematiikkaan on Suomessa paljon erityistä osaamista.

Suomalainen näyttötutkintojärjestelmä on monen maan näkökulmasta kiinnostava. Erityisopetuksen näkökulmasta se muokkaa opiskelua työvaltaisemmaksi ja työllistävämmäksi. Osaamisperusteisuus korostaa entisestään muualla hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen tärkeyttä. Aihe on jo ollut teemana eräässä hankkeessa. Monessa Euroopan maassa prosessi tunnetaan validointina. Komission suositus asiasta astuu voimaan 2018.

Opetuksen toteutus erilaisia oppimisympäristöjä – työpajoista virtuaalimaailmoihin – hyödyntäen on ollut muutamissa hankkeissa keskeistä. Suomen ammatilliset erityisoppilaitokset ovat myös olleet rakentamassa kokonaisia koulujärjestelmiä. Esimerkkinä tästä on Keskuspuiston ammattiopiston Moskovaan tuottama tuetun työllistymisen keskus. Isoissa hankkeissa korostuu myös opettajien koulutus.

Pasi Sahlbergin mukaan (Suomalaisen koulun menestystarina, 2015) koulujärjestelmämme on saanut kaksi kansainvälisesti merkittävää ihmettä aikaan. Ensinnäkin oppimistulokset eivät juuri ole riippuvaisia oppilaan yhteiskunnallisesta taustasta. Toiseksi menestyminen ei ole kiinni opinahjosta, hyvää opetusta saa kaikkialla. Näillä parametreilla suomalainen koulujärjestelmä on maailman oikeudenmukaisin.

Osasyy Suomen menestykseen koulutusvertailuissa on luomamme erityisen tuen järjestelmä. Kaikille saavutettavissa oleva ammatillinen koulutus on myös kansakunnan taloudellisen menestyksen ehto – vaikka tässä taantumassa voi usko asiaan horjuakin. Tätä ihmettä kannattaa mainostaa ja myydäkin.

Ammatillisten erityisoppilaitosten (ks. www.ameo.fi) kansainvälinen projektityö on tuottanut paljon hyviä tuloksia, vahvaa kokemusta ja erinomaisia kontakteja. Erityisopetus sinänsä tai yhdistettynä muuhun kehittämistyöhön tarjoaa myös koulutusviennille erään kiinnostavan mahdollisuuden.